Päivähoitopaikka

Marsun oma koti on muuttumassa asumiskelvottomaksi tundraksi. Lämpötila on laskenut entisestään, eikä sisällä enää tarkene istua paikallaan kovin kauaa ilman välihousuja. T-paidassahan ei ole pärjännyt enää pitkiin aikoihin, mutta tänä aamuna koulutehtävää kirjoitellessani totesin, että pitkähihaisia puseroitakin saisi oikeastaan olla kaksi päällekkäin. Jonakin päivänä pitää ehtiä ottaa ikkuna auki ja tarkistaa kytkennät; ellei se auta, ilmoitan asiasta Laitos-Miehille (tuttavallisesti Keimoille). Oikeasti ei millään voi kuulua olla noin kylmä.

Lisäksi Marsun kotia vaivaa krooninen siivouksen puute. Viikon takainen imurointi auttoi akuuteimpaan hätään, mutta pölyt ovat edelleen pyyhkimättä ja kylpyhuone kamalassa kunnossa. Kysymys ei tällä kertaa ole aivan silkasta laiskuudesta, vaan osasyy on myös jatkuva kiire: koulupuuhia ja harrastuksia tuntuu yhtäkkiä olevan paljon enemmän kuin mitä suunnittelin. Se näkyy kodinhoidollisten toimenpiteiden laiminlyöntinä ja samojen vaatteiden pitämisenä viikosta toiseen (ettei tarvitsisi pestä pyykkiä, tiedättehän).

Koska kotona siis ei voi olla, olen keksinyt hauskan tavan viettää aikaa ja puuhastella fiksuja myös näin viikonloppuna: naapurin datanörttipojalla on kotonaan langaton Internet, jonka syövereissä tämäkin blogimerkintä siis on kirjoitettu. Täällä ei ole kylmä ja palvelu pelaa (minulta esimerkiksi kysyttiin juuri, tahdonko lämpimien voileipieni kanssa maitoa vai teetä). Nyt pitää kuitenkin rientää: miestä ei voi jättää yksin keittiöön. Sanoi jo laittaneensa oliiviöljyä kaikkiin voileipiin. Tästä puhutaan vielä.