Mitäpä sitä suomalainen muuta tarvitsee

Naapurissa on baari. Rentukka ei ehkä ole kaikkien aikojen upein menomesta, mutta kiltin kuorotytön taustani vuoksi en ole juuri perehtynyt genren vaikuttavampiin edustajiin. En siis odota ihmeitä; parhaiten viihdyn juuri silloin, kun väkeä on vähän. Se tarkoittaa, että melutaso on alhainen, tupakansavua vähän ja pizzaa tilatessa ei tarvitse pelätä kaksimetrisen liikunnanopiskelijan kolmen promillen humalassa kaatuvan vahingossa päälle.

Yläkerrassa on sauna. Naisten vuoro on torstaina. Olen suunnitellut meneväni sinne jo noin kuudella peräkkäisellä viikolla, mutta joka ainoa kerta on ilmennyt jokin päällekkäisyys tai muu odottamaton este, joka pakottaa minut värjöttelemään miniyksiöni minisuihkussa ilman suomalaiskansallisia perinnetapoja. Ilmeisesti minulla on vain huono karma. Saunan olemassaolo yläkerrassa on kuitenkin viehättävä ajatus: että kaikkea on käden ulottuvilla ja että halutessani voisin, jos ehtisin, vain laittaa aamutossut jalkaan, ottaa pyyhkeen kainaloon ja kipittää yhdet portaat ylös - ja pääsisin saunaan. Eikä tarvitsisi edes laittaa takkia päälle. Jos vain ehtisin ja viitsisin ja muistaisin mennä.