Kortepohja on kaunis

Näköala kahdeksannen kerroksen ikkunasta on varsin vaikuttava. Alla levittäytyy iloisen ja elävän näköinen kylä, joka näin iltahämärissä loistaa monivärisenä. Lähes kaikissa ikkunoissa on valo; monissa on kaunis, oranssinpunainen verho. Vastapäisten kerrostalojen julkisivu on kuin tilkkutäkki, johon toisinaan syttyy uusia, hohtavia neliöitä asukkaiden sytytellessä valojaan. Kauempana talojen takana näkyy kymmenittäin valopisteitä - Harjun kyljessä olevia omakoti- ja kerrostaloja tuskin erottaa päivänvalossa tiheän koivikon läpi, mutta pimeässä niiden valot saavat Jyväskylän näyttämään suorastaan suurkaupungilta. Viitatorni ja Vesilinna on valaistu näyttävästi. Päiväsaikaan edellinen on epävirallisen nimensä mukaisesti minunkin mielestäni pelkkä Torahammas; pimeällä rakennus hohtaa psykedeelisen sinisenä, mikä tekee pieneen maalais-Jyrsijään suuren vaikutuksen.

Kävelin tänään kohti kotia juuri katulamppujen syttymisen aikoihin. Kaivokatua laskeutuessani oivalsin, että useat tähän rakkaaksi muuttuneeseen betonilähiöön liitetyistä adjektiiveista, esimerkiksi 'ruma', 'harmaa' ja 'yksitoikkoinen', eivät ole läheskään aina perusteltuja. Keltaiset koivut ja lämpimän väriset katulamput loivat hohtavan valopiirin massiivisten yksiötalojen ympärille. Asvalttiin oli liimaantunut kirkaankeltaisia lehtiä. Tummansininen taivas toimi asetelman taustana. Jyrsijän sydän tulvahti täyteen ihailua elementtitalon estetiikkaa kohtaan. Haluan asua täällä aina (paitsi talvisin, jos aina on yhtä kylmä kuin tänä aamuna).