Marsun laitteistoperhe sai tänään uuden jäsenen: joukkoon liittyi suorastaan hukattavan kokoinen, muutaman vuoden ikäinen HP Omnibook -merkkinen kannettava tietokone. Nyt Marsun voi siis bongata uuden ystävänsä kanssa entistäkin pörhöisempänä miltei mistä tahansa langattoman verkon reunalta - edellyttäen, että henkilökohtainen atk-tuki ehtii paikalle ensin säätämään yhteydet kuntoon. Toivomme kaikki, ettei Marsu muodosta kannettavaan välineeseensä liian tiivistä tunnesidettä; tällainen kehitys olisi jo ennestäänkin varsin laitteistopitoiselle ihmissuhteelle turmiollista.
Myös muuten kuuluu hyvää. Äidin lahjoittama pölyharja, modernin länsimaisen siivousteknologian viimeinen sana, tuli tänään testattua ja erittäin toimivaksi havaittua. En edes tiennyt, että asunnossani oli niin paljon pölyä, ennen kuin siivouksen päätyttyä tutkin huolestuneena tummanharmaaksi muuttunutta huiskua. Siivoaminen on yksi niistä puuhista, joista vain ei oikein opi pitämään - olkoonkin, että nyt siivottava asunto sentään on (pääsääntöisesti) yksin sotkettu ja tarpeeksi pieni, että imurointi oikeasti sujuu viidessätoista minuutissa. Hieman flunssaisena kaikki on vielä tuplasti kurjempaa; toisaalta, kun on jo valmiiksi ankeaa, ei haittaa, vaikka joutuukin vielä vähän tylsäilemään siivousvälineiden kanssa.
Nyt Marsu ei kuitenkaan ole kotonaan, vaikka sielläkin puuhaa riittäisi ja vaikka viihtyvyystaso on viime päivien siivousyritelmien ansiosta jonkin verran kohentunut. Ihastuttava pikku HP nimittäin mahdollistaa langattoman verkon hyödyntämisen siellä, missä sellainen on - tässä tapauksessa naapuritalon atk-pojan luona. Lienee mahdotonta päästä lähemmäs epäsosiaalisuuden huippua: olemme sulkeutuneet miniyksiöön ja kyyhötämme kumpikin eri puolella huonetta omalla koneellamme säätäen omia pikku puuhiamme puhumatta toisillemme mitään. Ehkä voisin jättää tänne blogiin jonkin viestin: hei, ajattelen sinua, olisi kiva kommunikoida joskus.
Terveisiä Jyväskylän kehitysmaayhdistykselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti