Maailmanpolitiikan arkipäivää

Pesin eilen pyykkiä. Normaaliopiskelija joutuu odottamaan koko vaatevarastonsa likaantumista voidakseen edes jotakuinkin kustannustehokkaasti täyttää armaan Kortepohjan pyykkitupien jättikoneet. Kaltaiseni prinsessa voi elää melko normaalia elämää vielä pyykkipäivän aattonakin; vaatteita on paljon ja valinnanvaraa riittää, varsinkin, jos kelpuuttaa pukukokonaisuuteensa kirpputorilöytöjen ja itsetehtyjen luomusten rinnalle dyykattua materiaalia. Eilen kuitenkin tajusin, että minun pitäisi joko tihentää pyykinpesuväliä tai vähentää vaatteidenvaihtotiheyttä - pyykkikori nimittäin painoi ainakin kymmenen kiloa raahatessani sitä R-talon pyykkituvasta takaisin omalle kololleni. Satuin vielä valitsemaan sen koneen, jonka lingon maksiminopeus on ehkä 40 kierrosta minuutissa, ja sain melkein vääntää vettä pyykeistä niitä ripustaessani. Koska pyykkejä oli suunnaton määrä, ripustaminen kesti melkein puoli tuntia ja vaati minulta suurta kekseliäisyyttä ja monenlaisia tilapäisratkaisuja. Nyt pikku kotini hallitseva sisustuselementti on siis pyykkiteline erilaisilla henkariviritelmillä täydennettynä. En jaksa edes ajatella vaatteiden viikkaamista kaappiin.

Tänään opin piirtämään paidan peruskaavat. Myös kuulin kiinnostavia asioita Windowsin näennäismuistista ja heittovaihtotiedostosta. Päivän suurin stressinaihe oli ehdottomasti KyläWiki, jonka luhistuminen on sydämenasia henkilökohtaisena atk-tukenani toimivalle naapurinpojalle, enkä voi olla myötäelämättä hänen murheessaan. Sitä paitsi minulla on ikävä Wikiä, josta pystyi niin näppärästi tarkistamaan jo miltei minkä tahansa Kylään liittyvän tarpeellisen tiedonmurun. Wikin paikalla on enää nörtinkielinen vikailmoitus, joka muistuttaa luurankoa ja kalvaa Marsun sydäntä. "Tätä verta ei pysäytä pehmeä myötätunto..."