Älkää kokeilko tätä kotona

Viimeiset muuttolaatikot on nyt purettu ja yksiön säilytystila käytössä viimeistä kuutiosenttimetriä myöten. Sotkasta paketeissa tuodut kalusteet on kasattu paikolleen (rakennusprojektin käytännön puolesta vastasi aina uskollinen kotinörttini, josta tarpeen tullen sukeutuu näköjään varsin näppärä huonekalumekaanikko), huopatassut liimattu ruokailuryhmän jalkoihin ja erittäin asenteellinen kierrettävällä valintalevyllä varustettu puhelin kytketty seinään ja koesoitettu jo moneen kertaan. Oleskeluni yksiössä on alkanut saada oikean tosielämän piirteitä: olen pessyt pyykkiä jo kaksi kertaa, imuroinut monesti, laittanut ruokaa pikkuruisessa keittokomerossani ja hakenut postit omalla pikku avaimellani.

Yksi asia kuitenkin muistuttaa siitä, että muutosta on kulunut vasta vähän aikaa, enkä ole vielä aivan kotiutunut: minulla ei nimittäin ole lattiamattoa. Viime päivät raidallinen mattoni on nököttänyt upouuden vaatekaappini katolla mustassa jätesäkissä odottamassa pesua. Tänä iltana Kaisa oli vapaa ja liityin hänen seuraansa - toivioretkemme suuntautui L-talon pesutuvalle, jossa sijaitsee kylän matonpesuallas. Kaisa lainasi mäntysuopaansa ja rinta rinnan jynssäsimme molemmat kodintekstiileitämme samalla kuulumisia vaihdellen (terveisiä Nikolle!). Kun mattoni oli pesty, sulloimme sen jätesäkkiin ja kävelin kaatosateessa C-talolle.

Yksiön kylpyhuonetta ei ole suunniteltu moderneille pyykinkuivaustelineille, maton kuivattamisesta puhumattakaan, ja minun mattoni on kaiken kukkuraksi valtavan iso. Niinpä vettä valuva raidallinen jönkäle odottaa tällä hetkellä aikaa parempaa muovipulkassani - käyn silloin tällöin kääntelemässä mattoa saadakseni enimmät vedet valutettua kylpyhuoneen lattialle. Toivon, että huomenna ei sada, jotta voisin viedä maton ulos narulle ja viettää päivän ulkona hauskan kirjan kanssa pitäen samalla silmällä hienoa mattoani. Käsitykseni köyhien, matottomien opiskelijoiden moraalista on sangen huono (tai sitten olen vain itse liian hanakka korjaamaan esineitä "talteen" yhteisistä tiloista, mene ja tiedä). Muussa tapauksessa saattaa kestää parikin viikkoa, ennen kuin mattoni on kuiva ja käyttökelpoinen. Sitä odotellessa en kai käy suihkussa - säästän samalla hirveät määrät rahaa muotovaahdon ja hoitoaineen muodossa.