Kotiloitunut

Yksiöni näyttää nyt aivan kodilta. Viimeinen silaus oli mäntysaippuantuoksuinen räsymatto, jonka levitin tänään lattialle itsetyytyväisyyttä hehkuen. Nyt Marsulla on oma kolo, jossa saa itse päättää asioista ja jossa siivottavana on (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) vain omia jälkiä. Elämä hymyilee täyteen ahdettuun yksiöön ja sen minikeittiöön, josta pitäisi vieläkin löytää tilaa muutamalle äidin tuomalle astialle.

Koti on niin mukava paikka, että sieltä on suorastaan harmi lähteä välillä pois. Pyykkivuoroa varaamaan pitää mennä viereiseen taloon ja lounasta saadakseen on käveltävä aina kampukselle asti. Toisaalta on helpompaa syödä "ulkona" kuin laittaa joka päivä itse terveellistä ja monipuolista ruokaa. Lisäksi syöminen on hyvä tekosyy olla tekemättä mitään hyödyllistä. Kalvava omatunto siitä nyt jo vuoden odottaneesta g-kirjaimella alkavasta projektista tosin kasvaa koko ajan, joten senkin aika on pakko kohta koittaa. Vielä toistaiseksi Marsu kuitenkin puuhastelee pikku yksiössään kaikkea muuta: kohta voisi taas ryhtyä vähän sisustamaan, tai syömään.