Yksityisyyden ja oman wc-pöntön kaipuu polttaa keskiverto-opiskelijaa niin voimakkaana, että useimmat opiskelijat muuttavat yksiöön ensimmäisen vuoden jälkeen, monet jopa sen aikana. Tavoilleni uskollisena minun piti tässäkin toimia toisin kuin enemmistö: neljän onnellisen kolmiosolussa vietetyn vuoden jälkeen olen vihdoin ottamassa ratkaisevan askelen ja muuttamassa erilleni. Tähän itselliseen asumismuotoon liittyvä elämänmuutos stressaa minua siinä määrin, että minun on aloitettava uusi blogi purkaakseni patoutuneita tunteitani. Tai sitten olen vain jäänyt koukkuun tähän viestintämuotoon, jossa maailma voi seurata mielenliikkeitäni lähes reaaliaikaisesti. Koskaan ei voi olla varma. Joka tapauksessa vuodatan sieluani vast'edes yksiöasumisen valo- ja varjopuolista ja kaikesta, minkä tarpeeksi kestävällä aasinsillalla saan aiheeseen liittymään. Ainakin minulla on hauskaa.
maanantai 24. heinäkuuta 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti