Seuraava maksaa

Marsun sijaisuus vapaa-aikasihteerin toimistossa päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin ja nyt Jyrsijämme palaa jälleen rakkaan opinnäytteensä pariin, puurtamaan raskaita kolmen tunnin työpäiviä hakalissa olosuhteissa raidallisin kankain sisustetussa ilmastoidussa kirjastossa. Tosiasiassa nyt olisi jo pikku hiljaa aika saada se gradu tehtyä - tästä on puhuttu jo ihan megakauan ja nyt jo nolottaa tällainen jahkailu. Kaiken lisäksi pikkutassun alkaa jo tehdä mieli oikean sorvin ääreen jotakin yleishyödyllistä tekemään: opiskelijan tilipussi on ohkainen, eikä sen turvin juuri ihmeitä puuhata. Lomamatkaa varten pitää säästää syömällä puoli vuotta pelkkää makaronia ja elämällä atk-pojan siivellä sellaisessa mittakaavassa että itseänikin hirvittää.

Onneksi sentään on olemassa yksi täysihoitola, johon olen aina tervetullut asumaan ilmaiseksi ja jossa ruokaa ja hyödykkeitä tuodaan käden ulottuville ilman eri pyyntöä: kotikoti. Häivyin siis jälleen näkyvistä ja suuntasin tänne länsirannikolle täyttämään perheeni elämässä ammottavaa Marsunkokoista aukkoa. Nyt istun siskon sängynlaidalla ja kuuntelen tämän tyytyväistä päikkärituhinaa. Varasin äsken kaksi lippua uusimpaan vihreästä örkistä kertovaan satuelokuvaan, sillä siskon mielestä elokuviin meno siskon kanssa on vielä kivempaa kuin zobailu. Olen samaa mieltä. Kun kaksi nuorta naista menee elokuviin, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ja koska siskolla on auto, ei tarvitse edes ostaa megakallista bussilippua.