torstai 26. heinäkuuta 2007

Kesäherkkuja ja muita erikoisruokavalioita

Marsun ruumiinrakenne ei sovi herkutteluun. Puolipyöreän prinsessan ei tarvitse kuin kuulla puhuttavan suklaasta tai kermasta, kun hän jo lihoo kilon; kaikki ruoka tuntuu imeytyvän vatsasta suoraan reisiin ja lantiolle ja jäävän siihen. Tämä kesä on maaseutumatkailuineen ja kotikotona asumisineen ollut erityisen petollinen: graduntekoa ei rasittavuudestaan huolimatta lasketa liikunnaksi, ja kun jokaisessa kyläpaikassa jyrsijän pikkutassujen ulottuville roudataan sokerista ja rasvasta valmistettuja jälki-, alku- ja välipalaruokia, on kesälaitumilta arjen aherrukseen palaileva Marsu noin kaksi kertaa alkuperäisen kokoinen ja paljon vähemmän pörhöinen.

Tosin syöminen on kyllä hauskaa. Äidin ostamista mansikoista ja laktoosittomasta jäätelöstä syntyy käden käänteessä täyteläinen pirtelö, uunituoreet karjalanpiirakat rasahtavat ihanasti hampaissa, anoppiehdokkaan lähettämät hillat (l. lakat l. suomuuraimet) antavat raikkaan lisäsäväyksen leipäjuustolle (saatavana vähälaktoosisena). Kotikunnan kauppakeskuksen edessä olevasta jäätelökioskista löytyi pistaasijäätelöä, jota oli tietysti pakko syödä – sen lähemmäksi marsipaania ei tässä maassa taideta päästä. Aikuisten festareilta piti alennustilan unohtamiseksi ostaa litra lakritsaa (joo, oli se kallista, mutta sen arvoista!). Piknikevääksi tulee tietysti hankittua aina jotakin äärettömän epäterveellistä. Olen jopa sortunut pikaruokalounaisiin: jäisten falafelien seuralaisena tarjottiin majoneesissa uitettuja kasviksia ja ranskalaisia perunoita, kana-ananaspizzassa oli tosi paljon juustoa.

Atk-poika on ollut ymmärtäväinen, kannustava, kiltti ja lohduttava, mutta mikään ei peitä sitä seikkaa, että Marsun vyötärönseudulle kerääntynyt outo materia on hälyttävä merkki ravintotasapainon horjumisesta ja liikunnan puuteesta. Epätoivo valtaa jyrsijän mielen: terveellisesti syöminen ei toki ole vaikeaa, mutta ruoanlaitto ei koskaan kuulunut prinsessan lempipuuhiin lenkkeilystä puhumattakaan. Sitä paitsi ulkoilu on jatkuvassa vesisateessa ikävää. Marsun ihannemittojen etsinnöissä mitkä tahansa keinot voidaan tarvittaessa ottaa käyttöön. Riennän siis kohta nurtsille tappelemaan jänisten kanssa heinistä. Älkää tarjotko jäätelöä.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hips
Aattelin vaa tiedustella että olisko mahdollista varata seurasi torstaina 23 elokuuta. Minä olen silloin saapunut jo Suomeen ja minulla olisi Marsun mentävä aukko aikataulussani

Unknown kirjoitti...

Aijuuu, unohtu viel lisätä et kiitti paljon eilisistä onnentoivotuksista. On kivaa kun välittää (paitsi jos välittää laittomia huumeita, ne ei ole kivoja, niistä saa rahaa ja joutuu linnaan).

T. JHK

p.s. Terkkuja linnasta

Marsu kirjoitti...

Hei, linnakundi-kundilainen,

teen parhaani järjestääkseni asian. Päässet siihen mennessä vapaaksi TAKUita vastaan?

t. nim. Tiku.

*puujalka puujalka*