Bä bä vita lamm

Koti on edelleen mukava, mutta maailman tuulet vetävät jo Marsua ulos kopperostaan. Tiistaina alkoi kansalaisopiston ompelukurssi, jolla epäkäytännöllinen humanistimme muutetaan vuodessa ateljeetason ompelijaksi. Ja tänään Marsu sai toisen uudenuutukaisen harrastuksen - Maahinkainen ry:n kerran viikossa järjestämät historialliset tanssit. Tosin ainakin tänään paikallaolo oli ainoalle ensikertalaiselle lähinnä hysteriallista. Avecini on kohtelias poika ja sanoo, ettei säätämiseni saata häntä suunnattomaan häpeään tovereidensa silmissä, joten ilmeisesti olen tervemennyt taas ensi viikolla. Olen sählä. Mutta minulla oli tosi hauskaa.

Kodinhoidolliset toimet kutsuvat jälleen: aamiaistiskit odottavat edelleen pesijäänsä keittiössä ja huoneeni nurkat ovat pikku hiljaa muuttuneet pölykoirien reservaatiksi. Kylpyhuoneen lavuaari liitetään ulkonäöstä päätellen pian Naturan soidensuojeluohjelmaan. Marsu kuitenkin vain askartelee: huomenillalla suunnistetaan kylän fuksiaisia, ja Marsu on lupautunut laulukuoro KorteFortea esittelevälle rastille. Hieman oheismateriaalia pitäisi valmistaa - ja ilmeisesti illalla on vielä tiedossa tekstiilikäsityötäkin, kun eräs eettinen kuluttaja tulee käyttämään ompelukonetta farkkujensa parsimiseen. (Kyllä, äiti, katson vierestä, ettei hän riko sitä.) Siivoan sitten eläkkeellä (toivottavasti tosin en tätä kämppää - vaikka on myönnettävä, että tämä on näinkin pieneksi, ahtaaksi ja käpyiseksi asunnoksi varsin kiva).